Äikkä 4-5, Gustave Flaubertin aika

         
 Äikkä 4: Kielletty kirja, Äikkä 5: Realismi




              Realismin ajan on kerrottu alkavan ranskalaisesta Gustave Flaubertista ja hänen kirjoittamastaan teoksesta, Rouva Bovarysta. Teos oli melkoinen kahden aikakauden yhteentörmäys, josta löytyy myös joitakin romantiikan piirteitä. Kirjaa aloitellessani odotukset olivat melko korkeat. Kirjan tulisi olla aika mullistava jos se oli ilmestyessään lopettanut romantiikan aikakauden ja aloittanut uuden.
     
             Gustave Flaubert syntyi Ranskassa, Rouenin kaupungissa vuonna 1821. Hän kärsi epilepsiasta, mikä hitautti kirjoitustyötä. Rouva Bovarya hän kirjoitti seitsemän vuotta. Toinen rasite oli melankolisuus, joka yhdessä perfektionismin kanssa vaikeutti kaikkea tekemistä. Flaubert oli jo eläessään tunnettu kirjailija ja älykkö. Rouva Bovary on Gustave Flaubertin ehdottomasti tunnetuin teos, se on julkaistu 1857 Ranskassa. Luin itse vuoden 1984 suomennoksen, jonka on julkaissut Otava.

              Kirjan päähenkilöt ovat keskiluokkaisia Ranskalaisia, jotka asuvat maalla Yonvillessa ja myöhemmin  Rouenissa. Kirjailija Gustave Flaubert vietti itsekin suurimman osan elämästään juuri Rouenissa. Charles Bovary on maalasilääkäri, joka eräällä lääkärikäynnillään tapaa Emman, potilaan tyttären. Charles ja Emma menevät naimisiin. Charles on ollut naimisissa aikasemminkin, mutta ensimmäinen vaimo on kuollut. Emma on käynyt luostarikoulun, jossa on salaa lukenut romanttisia tarinoita rakkaudesta, juhlista ja ulkomaista. Näiden kahden kokemuksen tuomat ominaisuudet ovat ristiriidassa Emman mielessä.
          
               Charles rakastaa Emmaa, mutta Emma kokee olevansa onneton avioliitossaan. Hän on kuullut ja lukenut niin paljon muiden ihmisten ihmeellisistä elämistä suurissa kaupungeissa, teattereissa ja naamiaisissa, että tuntee ahdistuvansa omaan pieneen elämäänsä. Hän odottaa jatkuvasti jotakin mullistavaa tapahtuvan. Léon Dupuis on Emman ensimmäinen ihastus. Hän oli nuori herra, joka Bovaryjen ystäväperheen luona, kunnes lähti opiskelemaan lakia Pariisiin. Léon palvoi Emmaa ja Emma häntä, mutta he salasivat tunteensa toisiltaan. Léonin lähdettyä Emma ymmärtää oman menetyksensä ja masentuu.

               Rodolphe Boulanger, varakas maanomistaja astuu kuvioihin kun Léonin lähdöstä oli jo aikaa. Hän tulee tapaamaan lääkäriä loukkaantuneen palvelijansa kanssa, ja ihastuu Emmaan. Rodolphe saa vastakaikua, ja pian heidän välille syntyy suhde. Rodolphe on tunnettu seikkalijana ja naistenmiehenää. Häntä Emman suunnitelma karata yhdessä kaupunkiin pelotti. Emma oli raskaana. Karkumatkaa suunniteltiin huolella; Emma hankki matkalaukkuja ja muuta kallista tavaraa herra Lhereuxilta, kauppiaalta. Charles ei tietenkään saanut tietää. Kun lähdön pivä koitti, Rodolphe oli jo mennyt ja jätti Emmalle vain kirjeen. Suru ja suuttumus tekivät Emman sairaaksi. Tytär Berthe jäi täysin vaille sairaan ja masentuneen äidin huomiota. Emma tuli uskoon ja lukikin pian taas kirjojaan elämästä, jollaisen olisi halunnut, mutta joka häneltä taas riistettiin.

            Kun Emma alkoi voida paremmin, vei Charles hänet kaupunkiin oopperaan. He törmäsivät Léoniin, joka ei ollut unohtanut Emmaa. He aloittavat suhteen ja tapaavat viikottain. Charles luulee Emman käyvän kaupungissa soittotunneilla. Emmalla ja Léonilla menee aluksi hyvin, mutta sitten alkaa kyllästyttää. Välit kiristyvät. Bovaryt ovat veloissa Emman tuhlailujen myötä ja tilanne näyttää toivottomalta. Emma yrittää hankkia rahat ja pyytää lainaa Léonilta ja jopa Rodolphelta, mutta tuloksetta. Emma ottaa arsenikkia ja kuolee. Charles suree rakasta vaimoaan, mutta löytaakin vanhat rakkauskirjeet. Hän yrittää antaa anteeksi, mutta kuolee pian suruun. Tytär Berthe joutuu asumaan kaukaisille sukulaisille.

             Gustave Flaubert joutui Rouva Bovaryn ilmestyessä oikeuteen teoksen siveettömyyden vuoksi. Flaubert ei teksteissään tuominnut Emman käytöstä, jolloin hänen koettiin hyväksyvän uskottomuus. Hän kuitenkin voitti jutun, sillä nämä siveettömät katkelmat olivat vähäisiä kokonaisuuteen nähden. Teos julkaistiin. Nykypäivän lukian mielestä Rouva Bovaryyn liitetty siveettömyys kuulostaa todennäköisesti melko absurdilta. Aikalais vastaanoton silti ymmärrettävä. Nykyään teosta luetaan klassikkona.

              Koin kirjan tarkat miljöö ja henkilökuvaukset toisinaan jopa puuduttavina. Niiden paljouden vuoksi varsinaisesta juonesta oli toisinaan vaikea saada selvää, mikä tosin taitaa olla melko tyypillistä realismikirjallisuudelle. Eniten pidin romantiikan ja realismin vastakkainasettelusta, jonka tosi tajusin vasta jälkikäteen. Emma ahmiromantiikan teostoa, ja unelmoi vastaavasta elämästä, vastaan todellisuutta. Tästä syystä teoksen on usein tulkittu olevan satiiri romanttisista haaveista ja turhuuksista, mutta Flaubert itse on kertonut sen tarkoituksen olevan aivan toinen. Hän on kertonut olevansa itse Rouva Bovary, ja teoksen olevan kertomus siitä, kuinka kaikki inhimilliset pyrkimykset kohti rakkautta ja onnea ovat tuhoontuomittuja.